Viime vuosina paljasjalkakengät ovat nousseet vaihtoehdoksi perinteisille kengille. Monelle ne ovat olleet suorastaan mullistava kokemus: jalat vahvistuvat, tasapaino paranee ja pitkäaikaiset jalkavaivat helpottavat. Samalla ne ovat herättäneet kiivasta keskustelua siitä, miksi modernit kengät ovat ylipäätään kehittyneet niin kauas jalan luonnollisesta muodosta.
Suuri osa jalkavaivoista ei johdu ihmisen jaloista – vaan kengistä.
Ihmisen jalka on biomekaaninen mestariteos. Se sisältää 26 luuta, kymmeniä niveliä ja lihaksia, joiden tarkoitus on toimia joustavasti, vaimentaa iskuja ja pitää meidät liikkeessä. Silti tavallinen kenkä tekee usein täysin päinvastoin:
- puristaa varpaat yhteen
- nostaa kantapäätä
- jäykistää jalan toimintaa
- heikentää jalkaterän lihaksia
Kun jalkaa tuetaan liikaa vuosien ajan, sen oma toimintakyky heikkenee samalla tavalla kuin kävisi kädelle kipsin sisällä.
Moni pitää vaivaisenluita, plantaarifaskiittia tai polvikipuja “normaalina osana ikääntymistä”, vaikka todellinen syy voi löytyä päivittäin käytettävistä kengistä.
Vaikka kävellään pehmeillä kengillä niin iskut nivelille ovat paljon kovempia kuin, että jalassa ei olisi ollenkaan kenkää. Ensin tulee kanta-askellus, sillä ihminen ei ole kanta-astuja. Minulle jos joku tieteellisesti muuta todistaa niin luovun kaikesta idiotismista ja laitan kipsikumipallot jalkaan ja kävelen aurigonlaskuun.
Nykyään minua hirvittää katsoa kun ihmiset täräyttävät varpaat pystyssä kantapään maahan vaikka jalan pitäisi tulla maahan juuri varpaat tai jalan ulkosyrjä edellä, pehmyesti ja askeleen kropan alle eikä eteen. Siinähän menee eteenpäin vievää energiaakin hukkaan.
Ja nyt joku sanoo, että jokaisella on oma uniikki tyylinsä kävellä. Ei ole ihminen ei voi olla ainut eläin, jonka laumassa kaikki kävelevät omalla tavallaan(erilaiset vaivat poisluettuna tietysti)
Toisena vaikka näennäisesti iskua ei tule niin keho luulee olevansa pehmeällä pinnalla eivätkä nivelet ole valmiina vastaanottamaan sitä vähääkään.
Kolmantena ahdas kenkä. ihmisten varpaat muistuttavat nippuun kasvaneita porkkanoita.
ja entä kantakorko MIKSI? millä tavalla tämä on hyvä tai tarpeellinen. Korkealta se nilkkakin nyrjähtää vai moniko on nyrjäyttänyt nilkan paljain jaloin.
Paljasjalkakengän idea on yksinkertainen: antaa jalan toimia mahdollisimman luonnollisesti.
Tyypillisiä ominaisuuksia ovat:
- leveä lesti varpaille
- ohut ja joustava pohja
- ei kantakorotusta
- kevyt rakenne
Kun jalka saa taas liikkua vapaasti, monet kokevat:
- paremman tasapainon
- vahvemmat jalkaterät
- luonnollisemman ryhdin
- vähemmän kipuja jaloissa ja selässä
Kyse ei ole trendistä, vaan siitä, että keho saa tehdä sitä, mihin se on evoluution aikana rakentunut.
Tässä kohtaa keskustelu muuttuu kiinnostavaksi.
Jos luonnollisempi kenkä tuntuu monista paremmalta, miksi markkinoita hallitsevat edelleen kapeat, jäykät ja voimakkaasti pehmustetut kengät?
Vastaus löytyy rahasta.
Kenkäteollisuus on vuosikymmeniä rakentanut miljardibisneksen ajatukselle, että ihmiset tarvitsevat:
- lisää tukea
- lisää vaimennusta
- lisää teknologiaa
- lisää “korjaavia ominaisuuksia”
Kun jalat heikkenevät huonojen kenkien vuoksi, markkinoille voidaan myydä uusia ratkaisuja:
- tukipohjallisia
- pronaatiohallintaa
- geelipehmusteita
- ortopedisiä kenkiä
Tässä on kierre: ensin jalat heikennetään luonnottomilla kengillä, sitten ihmisille myydään tuotteita ongelmien korjaamiseen.
Totuus on, että suurin osa kengistä suunnitellaan edelleen ulkonäkö edellä.
Kapea kärki näyttää joidenkin mielestä sirommalta. Paksu pohja näyttää sporttiselta. Korko muuttaa asentoa “edustavammaksi” ja vääntää samalla selkärangan mutkalle.
Mutta ihmisen jalka ei välitä muodista.
Jos katsot pienen lapsen jalkaa ennen vuosien kenkien käyttöä, huomaat jotain olennaista: varpaat leviävät luonnollisesti. Jalan etuosa on leveä, vakaa ja vahva. Monella aikuisella tämä luonnollinen muoto on vuosien aikana puristettu pois.
Nykyään kun näen lapsia kompastelemassa omiin kenkiinsä niin mieleni tekisi mennä kertomaan vanhemmillensa, että älkää pilatko lastenne jalkoja ja tulevaisuutta kuten omamme on pilattu.
On kuitenkin tärkeää olla rehellinen: paljasjalkakenkiin siirtyminen ei ole taikatemppu.
Jos jalat ovat vuosikymmeniä olleet jäykissä kengissä, muutos kannattaa tehdä hitaasti. Lihakset ja jänteet tarvitsevat aikaa vahvistua. Liian nopea siirtymä voi aiheuttaa rasitusta.
Itse aloin kulkemaan paljain jaloin ja käyttämään paljasjalkakenkiä mahdollisuuksien mukaan noin 10 vuotta sitten ja prosessi on vieläkin menossa.
Kaikille ne eivät myöskään sovi samalla tavalla, ja joissakin tilanteissa tuki voi olla tarpeellinen. Talvikausi on myöskin haasteellinen mutta pienellä etsinnällä lämpimiä kenkiä kyllä löytyy ilman kantakorkoa, joka on jo hyvä.
Silti yksi asia on vaikea kiistämätön:
ihmisen jalka toimii yleensä paremmin silloin, kun sitä ei jatkuvasti estetä toimimasta luonnollisesti.
Paljasjalkakenkien suosio kertoo ehkä suuremmasta ilmiöstä. Ihmiset alkavat kyseenalaistaa tuotteita, joita on pidetty vuosikymmeniä itsestäänselvyyksinä.
Ehkä tärkein kysymys ei ole:
“Tarvitseeko ihminen paljasjalkakenkiä?”
Vaan:
“Miksi tavalliset kengät ovat niin kaukana siitä, miten jalka luonnollisesti toimii?”
Kun bisnes ja terveys törmäävät, voittaja ei ole ihminen.
T.I
